Hammaslääkärifobia vai PTDA? – Pohdintaa hammaslääkärin osallisuudesta hammashoitopelkoon

Määritelmällisesti fobialla viitataan tilanteeseen nähden liian suureen ja epärationaaliseen pelkoon. Sen oireisiin liittyvä välttämiskäyttäytyminen, ahdistus ja paniikkioireet sisältyvät myös toiseen diagnoosiin, nimeltään PTSD, eli posttraumaattinen stressioireyhtymä.

H.S.Brachan et al (2006) mukaan suurin osa fobiaa kärsivistä ei pidä oireitaan kohtuuttoman suurina eikä myöskään epärationaalisina. Tutkimusryhmän mukaan suurin osa hammashoitopeloista juontaa epämiellyttäviin aikaisempiin hammashoitokokemuksiin. Tämä tukee omia kliinisiä kokemuksiani pelkäävien potilaiden hoidosta.

Pidän hammashoitopelkoa yleensä traumaperäisenä ahdistuksena.  Myös Brachan ryhmä tukee yksiselitteisesti näkemyksiäni. He siirtäisivätkin yleensä hammashoitopelon diagnoosiin nimeltä posttraumaattinen hammashoitoahdistus (posttraumatic dental anxiety  PTDA). Tästä näkökulman muutoksesta olen täysin samaa mieltä heidän kanssaan.

Epämiellyttäviä traumaattisia kokemuksia, joita hammashoitopelkoisilla hypnoterapia-asiakkaillani on ollut muitakin kuin hammaslääkärikäynneistä juontavia.  Esimerkiksi eräs asiakas, ehkä fobian kriteerit täyttävä, oli kokenut lapsena väkipakolla tehdyn kivuliaan yksittäisen lääketieteellisen toimenpiteen. Hänelle kehittyi täysimittainen neulafobia. Hän tuli vastaanotolleni nuorena aikuisena. Hypnoterapialla tämä vastenmielinen ikävä muisto oli mahdollista kokemuksellisesti muuttaa. Näin muiston tunnelatausta saatiin vähennettyä ja hänestä tuli kiitollinen potilas.

Oliko nuoren naisen neulafobia todellinen fobia? Eikö silläkin ollut täysin rationaalinen pohja? Todelliset fobiat kun ovat täysin epärationaalisia, ja niitä pidetään sukupolvien jatkumossa siirtyneinä (käärmepelko, hämähäkkipelko).  Toisaalta joskus myös hammashoitopelko siirtyy sukupolvesta toiseen. Hoitopelossa voi olla fobian piirteitä.

Hammaslääketieteellisestä tutkimusaineistoista löytyy tutkimusta, jossa on todettu vaikean, huonosti puutuneen, viisaudenhampaan poistamisen jälkeistä posttraumaattista stressioireyhtymää (ad de Jongh et al 2008). Näitä PTSD oireita on syntynyt myös sen jälkeen kun hammaslääkäri on kieltäytynyt puuduttamasta potilastaan ja hän on suorittanut kivuliaan toimenpiteen (Naoki Itoh, Takao Ayuse, 2016). Kummasskaan tutkimuksessa posttraumaattisen stressin oireita ei kehity kuitenkaan läheskään kaikille.

Perustellusti hammashoitopelkoa voi lähestyä sekalaisena adistushäiriönä (jokaisella potilaalla on oma tarinansa!), jolla on yleensä joitakin posttraumaattisen stressin piirteitä. Siksi oma lähestymistapani rakentuu samoille työkaluille, joita käytetään PTSD:n ja yleisen ahdistusten vähentämiseen. PTSD:hen ja yleiseen ahdistukseen kehitettyjä itsehoito-ohjeita yritän kerätä myös tälle sivustolle. Tarkoitus on auttaa ja tukea, usein meidän itsemme, hammashoitohenkilökunnan, traumatisoimia potilaita.

Hammaslääkäri on tavallisesti keskeisessä roolissa potilaansa PTDA:n luomisessa.  Hän voi onneksi olla olennaisessa roolissa myös tämän ahdistuksen ennaltaehkäisyssä ja korjaamisessa. On ensiarvoisen tärkeää, että hammaslääkärien tietoa ja kokemusta traumainformoidusta terveydenhoitamisesta radikaalisti lisätään.  Mielestäni voisimme pistää tavoitteeksi, että PTDA vähenee puolella kolmessakymmenessä vuodessa.

H.S. Bracha et al (2006) korostavat edelleen, että sodan uhrien tutkimuksissa on päädytty siihen, että fyysinen kipu on keskeisessä roolissa PTSD:n kehittymisessä. Heidän mukaansa myös henkilöt, jotka kokevat suurta kipua ilman kontrollin tunnetta hammashoidossa, ovat suurimmassa riskissä kehittää itselleen hammashoitoon suuntautuvaa PTDA:ta.

Luvut ovat karua luettavaa. Potilas, jolla on ollut kivulias toimenpide, ilman kontrollin tunnetta tilanteesta, kehittää erään tutkimuksen mukaan itselleen 13.7 kertaa todennäköisemmin hammashoitopelon kuin verrokki.  Verrokkiansa 15.9 kertaa todennäköisemmin hän ilmoittaa, ettei mielellään palaa vastaanotolle (H.S. Braca et al, 2006).

Jotta voisimme vähentää ja ennalta hammashoitopelkoa ovat nämä kolme yksinkertaista asiaa tärkeitä: 

  1. Luomme hyvän tunneyhteyden potilaaseen potilaslähtöisellä hoitamisella
  2. Lisäämme potilaan kontrollin tunnetta tilanteessa
  3. Pyrimme tekemään aina toimenpiteemme mahdollisimman kivuttomasti

En usko myöskään, että potilaiden pitämisestä epärationaalisena on hyötyä hänen pelosta irtipääsemisessä. Potilaamme eivät ole sen epärationaalisempia toimijoita kuin me terveydenhuollon ammattilaiset itse.  Minun pelkäävät potilaani ovat pääsääntöisesti järjellisiä toimijoita. Tunteiden rationaalisuus vaan on erilaista kuin järjen rationaalisuus.

Kun potilas saa itselleen diagnoosiksi PTSD alalajia edustava PTDA (postraumatic dental anxiety)  hammashoitofobian sijaan, antaa se sekä (hypno)terapeutille että potilaalle itselleen täysin erilaiset mahdollisuudet lähestyä pelkoongelmaa. Kun näemme pelon ahdistusluonteen ja sen traumaperäisyyden, saamme käyttöömme laajan skaalan erilaisia häntä hyödyttäviä terapeuttisia työkaluja.

On olemassa lukematon määrä erilaisia kotihoidollisia konsteja, joita potilas itse voi käytää lievempiin PTDA adistuksiin. Tätä trauman itsehoitopuolta yritän kovaa vauhtia kehittää tällä sivustolla, integratiivisesta hypnoterapiasta ja sensorimotorisesta psykoterapiasta, saamilla taidoillani. Vakavien mielenterveysongelmien ollessa pelon taustalla turvallisinta potilaalle on tietysti on turvautua ammattiauttajaan.

Hyvän pohjan näyttöön perustuvalle itsehoidolle antaa esimerkiksi traumainformoidun terveydenhoidon erään kehittäjän, professori Sheela Rajan kirja Traumasta ja PTSD:tä.

51v0Nn5cphL._SX398_BO1,204,203,200_

Oma lähtökohtani hammashoitopelkoon on, että se on sekalainen psykofyysissosiaalinen, traumaperäinen ahdistushäiriö, ”PTDA”, joka muistuttaa olemukseltaan PTSD:n vakavampia tai lievempiä oireita. Hyvin usein se on iatorogeeninen ongelma, eli sen syntymisessä hammaslääkäri itse on keskeisessä roolissa. Mielestäni tämä PTSD:n alaosastoon kuuluva PTDA voisi olla hyvä työdiagnoosi.

Kannattaa pitää mielessä monien psykiatristen diagnoosien erilainen luonne kuin biologisten vastaavien.  Diagnoosi on silloin hyvä, milloin se auttaa potilasta itseään eteenpäin hänen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Psykiatristen diagnoosien perusta vain harvoin on puhtaasti biologinen.

Hammashoitopelko on biopsyykkissosiaalinen ongelma.  Silloin kun psykiatrisia diagnooseja käytetään leimaamaan traumatisoitunutta potilasta esim. vakuutusyhtiöiden tarpeisiin, pidän niitä eettisesti kyseenalaisina yhteiskunnallisen vääritsyneen vallankäytön ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisäämisen välineinä. Sysäämme herkästi traumainformaation puutteesta kärsivien terveydenhoitoyksiköiden ongelmia, medikalisation keinoin, potilaittemme harteille kannettavaksi.

Mielestäni lääkärin etiikka vaatii meitä olemaan aina potilaan edun ja hyvinvoinnin puolella. Tämä edellyttää integratiivista, holistista ajattelua, jossa näemme systeemisiä psykofyysissosiaalisia kokonaisuuksia.

Traumainformoitu terveydenhoito tarjoaa hyvän lähtökohdan uuden ajan sote-organisaatioille, jotka katsovat ihmistä laajemmasta perspektiivistä käsin.

Traumainformoidusta terveydenhoitamisesta löydät lisää asiaa täältä ja täältä

LÄHTEITÄ:

Bracha, H.Stefan, Edward M.Vega, Carrie B.Vega Posttraumatic Dental-Care Anxiety (PTDA): Is ”dental phobia” a misnomer.

Jong, Ad de et al, 46/2008, Anxiety and posttraumatic stress symptoms following wisdom tooth removal, Behaviour Research and Therapy

Naoki itoh, Takao Ayuse, 60/ 2016, The denyning of patient’s appeal for additional local anesthesia is related to post-traumatic stress disorder symptoms about dental treatment, Acta Med. Nagasaki

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s