Kohti aidosti potilaslähtöistä sote-kulttuuria

Miksi traumainformoitua hoitamista?

Sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaiset joutuvat päivittäin tekemisiin enemmän tai vähemmän traumatisoituneitten ihmisten kanssa. Kukapa hammaslääkäri ei olisi kohdannut stressaavaa, kakovaa, ”hankalaa” potilasta, jota ahdistaa mennä makuuasentoon ja joka syö auttajan energiaa ja häiritsee ikävästi ”työflowta”.

Psykologiset traumat, omaamme sekä potilaan, asettavat hoitotyöhömme omat haasteensa. Traumat eivät kuormita ja muuta vain potilaitamme, vaan heidän ja omat traumamme muuttavat jatkuvasti meitä terveydenhuollon ammattilaisia itseämme. Kannamme sisällämme potilaidemme ääniä ja kohtaloita sekä hyvässä että pahassa.

Traumainformoitu terveydenhuolto ei ole vain potilaita varten. Traumaymmärrys auttaa meitä parantamaan sote-palveluidemme rakenteita ja kannustaa meitä luomaan kokonaisvaltaisesti parantavia yhteisöjä ja organisaatioita, joissa yhä paremmin toteutuu potilaslähtöisyys ja auttajan itsehoiva.

Traumainformoidun koulutuksen avulla tarjoutuu meille mahdollisuus ”sairaan” yhteisöllisen organisaatioelämän parantamiseen ja henkilökohtaiseen itsetuntemukseen sekä itsehoivaan, mikä voi auttaa meitä tekemään merkityksellisiä, pitempiä ja vähemmän stressaavia työuria.

Traumainformoitu hoitaminen on tärkeää, koska traumataakat voivat radikaalisti syödä auttajan voimia. Terveydenhoidon ammattilaiset perinteisesti eivät ole olleet kovinkaan hyviä hoivaamaan itse itseään. Joissain terveysasioissa olemme potilaitamme edellä. Silti terveydenhoidon ammattilaisilla on aivan liikaa ennenaikaista eläköitymistä, alan vaihdoksia, masennusta ja itsemurhia.

Duodecim- lehti (Lindeman, Sari &al 1993) kirjoittaa: ”Itsemurha-altis lääkäri on kuvattu pakkoneuroottisen tunnolliseksi, äärimmäisen suorituspaineiseksi ja perfektionistiseksi. Tällaiset piirteet palkitaan jo opiskeluaikana, ja ’hyvä lääkäri’ on juuri tunnollinen ja pedanttinen.”  Näin siis vajaat kaksikymmentäviisi vuotta sitten.

Processed with MOLDIV

Missä aito potilaslähtöisyys?

Pohdin yliopistojen lääketieteellisen koulutuksen roolia hammaslääkäreiden/lääkäreiden traumaattisessa stressissä. Edustaako se edelleen  Suomessakin hierarkkisen kulttuurin viimeisiä saarekkeita? Onko sen autoritaarisiin ja meritokraattisiin asenteisiin sisään kirjoitettuna riski tarpeettomaan (traumaattisen) stressin tuottamiseen sekä henkilökunnalle että potilaille?

Darla Spence Coffey et al (2017) artikkelin lainaus valaisee myös omia tuntojani:

Terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat ainutlaatuisia stressitekijöitä työssään. Ne alkavat jo koulutuksen aikana ja jatkuvat vastaanotoilla. Stressin oletetaan jo luontaisesti kuuluvan terveydenhoidon ammattilaisen työn luonteeseen ja koulutuslaitosten systeemi vain vahvistaa työhön liittyviä stressaavia ympäristötekijöitä ja tällä on kielteisiä mentaalisia ja fyysisiä vaikutuksia terveydenhoidon ammatinharjoittajaan. Stressistä maksetaan kallis hinta poissaoloina, virheinä, loppuunpalamisina ja aineiden väärinkäyttönä. Se voi johtaa jopa ammattilaisen ammattinsa harjoittamisen lopettamiseen… Organisaatiokulttuuri, jonka painopiste on hierakkioissa eikä tiimityöskentelyssä ja yhteistyössä, hyvin usein tuottaa myös esteitä vuorovaikutukseen, luottamuksen ilmapiiriin ja uuden innovointiin.

Se, mitä soterakenteisiin tarvittaisiin, on parantavaa, uudistettua, läpinäkyvää, avointa dialogin ilmapiiriä, aidosti demokraattista järjestelmää. Sellainen ei ole hierarkkinen, liiallisten sääntöjen rajoittama ja keskinäiselle kilpailulle rakentuva. Mikä mahtaa olla tilanne Suomen hammaslääketieteellisessä ja lääketieteellisessä koulutuskulttuurissa tänä päivänä, siitä minulla ei ole täysin objektiivista käsitystä. Oletan, ainakin toivon, että niissä jo puhaltaa muutostuulia ja eroja eri paikkakuntien tiedekuntien konservatiivisuudessa lienee.

Aito potilaslähtöinen hoitaminen rakentuu terapeuttiselle tasavertaiselle kumppanuudelle. Tutkimusten mukaan lääketieteellisen instituution demokraattiset rakenteet parantavat potilaan hoidon tasoa. Lääketieteellinen koulutus ei professori Alan Blakelyn mukaan hyödy siitä, että se jakaa tiedon terävästi laadulliseen ja määrällisen tutkimukseen. Tulevaisuuden lääketieteen koulutukseen liittyvän tutkimuskultuurin pitäisi olla erilaisten kulttuurien, konseptien ja kontekstien vuorovaikutusta. Tällä hetkellä hänen mukaansa kliinisen todellisuuden ja akateemisen tutkimuksen välillä on kuilu. Lääketieteen käytännöissä on edelleen ortodoksioita, jotka ovat hyödyttömiä, ja silti niiden instituutioissa vallitsee vastustus niiden muuttamiselle. (Alan Bleakley, 2011)

(Hammas)lääkäri joutuu pääsääntöisesti hoitamaan työssään joka päivä potilaita, joilla on sekä kipua että kärsimystä. Ne luonollisesti ovat erottamaton osa toinen toistaan ja ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Traumainformoitu hoitaminen antaa eväitä ensisijaisesti potilaan kärsimyksen, kuten hammashoitopelon, lieventämiseen. Näyttöön perustuva biomedisiinen tiede puolestaan tarjoaa apuansa ensisijaisesti fyysiseen kipuun. Traumainformoidulla kliinikolla pitäisi olla eväät ja kyky hoitaa sekä kipua että kärsimystä, ja tajuta, että ne ovat erottamattomat ”siamilaiset kaksoset”.

Processed with MOLDIV

Aidosti potilaslähtöinen hoitaminen hyväksyvää läsnäoloa ja kasvokkain olemista

Traumainformoidun hoitamisen peruspilareita on aito potilaslähtöinen hoitaminen. Todellisen potilaslähtöisen hoitamisen ytimessä puolestaan on demokratia, hyväksyvä läsnäolo ja eettinen suhde potilaaseen. Lääketieteellisissä instituutioissa on jo vuosikymmeniä puhuttu potilaslähtöisestä hoitamisesta, mutta Alan Blakely (2014) kysyy, onko siitä tullut tyhjä mantra, pelkkää retoriikkaa eikä käytäntöä. Potilaslähtöinen hoitaminen on monia asioita. Se on mm. sitä, että opit ajattelemaan yhdessä potilaasi kanssa.

Lääketieteessä on pitkät ja arvokkaat perinteet etiikasta. Lääkärit ja hammaslääkärit joutuvat haasteellisten eettisten kysymysten äärelle, mikäli heidän kommunikaationsa ei ole demokraattista ja eettistä. Estynyt vuorovaikutus voi rasittaa emotionaalisesti paitsi potilasta, myös auttajaa. Emmanuel Levinasiin viitataan usein hoitotieteissä, ja hänen etiikkansa on kasvokkain olemista. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittovuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu (Emmanuel, Levinas, wikipedia).

Tietoisessa läsnäolossa puhutaan samasta asiasta ”mindfulness- kielellä”: ollaan avoimen uteliaasti, ”tyhjällä päällä”, tietämättöminä, hyväksyvästi läsnä toiselle ihmiselle, potilaalle. Se on mielitajua (Dan Siegel, ), virtaavaa yhteistä olemista ja kokemuksellista ajatusmaailmojen jakamista. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo on kuitenkin irrotettu alkuperäisestä buddhalaisesta etiikasta tiedostamisen metodiksi. Levinasin etiikka istuu erinomaisesti hyväksyvän läsnäolon asenteen pariksi.

Lääkärin ja hammaslääkärin eettinen suhde potilaaseensa merkitsee sitä, että hän on läsnä potilaan oireille, peilaten potilaan oireita ja narratiivia lääketieteelliseen tietoon, mutta se tulisi olla myös jo lähtökohtaisesti kasvokkain olemista. Kasvokkain oleminen on kumppanuutta, läsnäoloa, ilman objektisoivaa katkosta vuorovaikutuksessa, vaikkakin parantava suhde on aina myös epäsymmetrinen. Tämä johtuu siitä, että (hammas)lääkärin velvollisuus on peilata yhteiset kokemukset näyttöön perustuvaan tieteeseen.

On loogista ajatella, että ei-alistava, kasvotusten oleva suhde helpottaa myös pelkäävän potilaan oloa. Pelko kun liittyy usein aikaisempiin alistaviin, kaltoin kohtelulle rakentuviin, turvattomiin, epäsymmetrisiin ihmissuhteisiin. Vastuullisessa suhteessa, kasvotusten, emme ”tapa” toista kutistamalla häntä vain omiin käsitteisiimme.

Ideaalitilanteessa (hammas)lääkäri osaa vuorotella tietoisuutensa tiloja, läsnäolevasta kasvokkain olevasta tilasta tunteita ja tuntemuksia peilaavaan tilaan ja objektisoivaan tilaan. Hän osaa katsoa asioita myös kärpäsenä katosta, Hammaslääkärillä/lääkärillä on oltava kokonaisvaltaiseen potilaslähtöiseen hoitamiseen hyväksyvän läsnäolon taitoja ja näkökulman vaihtamisen taitoja. Se edellyttää hyvin kehittynyttä reflektiivistä, itseään peilaavan minuuden kehittymistä.

Processed with MOLDIV
Lääketieteen vieraanvaraisuus versus Levinasin vieraanvaraisuus

Tiesitkö muuten että ”hospitalia” (hospital, sairaala) tarkoitaa alunperin vierastaloa, taloa, jossa ihmisiä kohdellaan vieraanvaraisesti (hospitality). Alan Bleakelyn mukaan lääketieteelliset instiuutiot ovat institutialisoineet vieraanvaraisuuden. Sen vieraanvaraisuus edustaa tyystin toisenlaista minäkeskeistä ajattelua kuin Levinasin äidillinen vieraanvaraisuus, joka on intersubjektiivisuuden kokemista, ”yhdessä” kokemista.

Ihmiset ovat kautta aikojen olleet vieraanvaraisissa suhteissa, kasvokkain, kun he ovat ilman deduktiota, esitietoisissa tiloissa, empaattisesti ja passiivisesti yhdessä syntetisoineet tietoa. Etiikan perustan hoivaavassa yhteisössä muodostaa se, että toinen ihminen ei ole redusoitavissa mihinkään yksittäiseen teoriaan. Levinasin etiikka on preteoreettista ja preontologista. (Quoranta-Morissey, Mary-Beth,   ) Se ei ole viisauden rakastamista vaan rakastamisen viisautta, jossa emme ole täällä itseämme varten vaan toinen toisiamme varten (Jokinen Riikka,1993).

Alan Bleakely (2014) näkee lääketieteen instituutiot konservatiivisina meritokratteina, institutionalisoituneina autokraatteina ja byrokraatteina, joissa vieraanvaraisuus on rationalisoitu ja hierarkisoitu. Teknisissä taidoissa meritokraatti voi olla pätevä, mutta sen argumentit eivät ole Blakelyn mukaan vedenpitäviä ei-teknisissä ympäristöissä, kuten tiimityössä, tasavertaisessa vuorovaikutuksessa ja tilannetajussa, joilla on kuitenkin tutkimusten mukaan vaikutus potilasturvallisuuteen.

Byrokratisoitumista ei voi olla huomaamatta hammaslääkärin työssä. Se vie aikaa potilaan kanssa kasvokkain olemisesta. Sheela Bloomin (2017) mukaan liian monet säännöt tekevät terveydenhuoltojärjestelmästä jäykän, joustamattoman ja jopa halvaantuneen. Dialoginen hyväksyvän läsnäolon ilmapiiri, kasvokkain olemisen etiikka ja tekniset tietotaidot yhdessä luovat työilmapiirin, joka välittyy potilastyöhön, tukee asiakkaiden kanssa yhdessä paranemista, luovien ratkaisujen löytämistä, uuden oppimista ja työtyytyväisyyttä. Auktoriteeteille rakentuva hierarkkinen järjestelmä luo auttaja-autettava valtasuhteen epätasapainon, ja tätä hierarkkista epätasapainoa, tulisi terveydenhuollon ammattilaisten yrittää työssään latistaa (Vittorio Ardino, 2014).

Processed with MOLDIV
Kohti demokraattista traumainformoitua kulttuuria

Traumainformoitu hoitaminen merkitsee terveydenhuollon rakenteiden uusimista, demokratisoimista. Terveydenhoidon organisaatiot hammashoidon yksiköissä, omaan työuraani perustuen ovat olleet vain harvoin hoivaavia, demokraattisia ympäristöjä, joissa kannaustetaan olemaan kasvokkain, yhteistyössä ja ohjataan traumaattisten taakkojen käsittelyyn ja jakamiseen.

Haluaisin yhä enemmän kansalaiskeskustelua siitä, ovatko lääketieteen instituutiot Suomessakin edelleen stressaantuneiden ihmisten, meritokraattien, hierarkkisia, erityisaloihin pirstottuja yhteisöjä? Tällaisissa yhteisössä on aina olemassa suuri traumatisoinnin ja traumatisoitumisen riski. Se traumatisoi potilaita ja monet ammattilaiset itse kärsivät omista traumoista, kroonisesta ylivireystilasta, perfektionismista, joissa ei katsota suopeasti epäonnistumisia. Traumainformoitu hoitaminen pyrkii luomaan turvallisuuden tunteella kyllästettyjä hoivaavia työyhteisöjä, joissa on tilaa epätäydellisyydelle, ”en voi tietää kaikkia asioita” -asenteelle, terveelle tunneilmaisulle ja oman sisäisen kokemuksen peilaamiselle ja jakamiselle. Tarvitsemme uutta hoivan kulttuuria, jossa on tilaa kasvokkain olemiselle.

Traumainformoitu hoitaminen lähtee liikkeelle organisaatioiden rakenteiden uudistuksesta, hoivaavien, traumainformoitujen, ympäristöjen kehittämisestä. Henkilökohtaisesti uskon, että traumaperäinen stressi, joka hammaslääkäreillä ja lääkäreillä on suurta, on tärkeä selittävä tekijä heidän ahdistukselleen ja korkeille itsemurhaluvuille. Toivottavasti tästä saadaan tulevaisuudessa lisää tutkimustietoa. Kanadassa on tehty ponnisteluja hammaslääkäreiden stressin, addiktioiden ja itsemurhien vähentämiseksi, sijoittamalla kandien kliinisiin opintoihin ennaltaehkäisevä kurssi aiheesta (Mario Brondani, 2012).


JK. Brondani on käyttänyt peilaavaa, reflektiivistä kirjoittamista edistämään hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimista (Mario Brondani, 2010). Tämä tietysti kiinnostaa minua, kun olen kehitellyt omaa reflektiivistä kirjoitusmenetelmääni minätilojen terapiasta (Sarvela Kati, 2013).)

Brondani, 2010 https://www.academia.edu/32275449/A_Students_reflective_learning_within_a_community_service_learning_dental_module

Brondadini, Mario, 2012, Journal of Dental Education http://www.jdentaled.org/content/78/9/1286.full

Bleakley, Alan, 2014, Patient-Centred Medicine in Transition, The Heart of the Matter, Springer

Bleakley, Alan, 2011, Medical Education for the Future, Springer

Bloom, Sandra, Creating, Destroying, and Restoring Sanctuary within Caregiving Organisations: the eigteenth John Bowlby Memorial Lecture, kirjassa Odgers, Andrew (ed), 2017, From Broken Attachments to Earned Security, The Role of Empathy in Therapeutic Change, Karnac

Coffey, Darla Spece et al, 2017, A Multifaceted Systems Approach to Addressing Stress Within Health Professions Education and Beyond

Jokinen, Riikka, Tietämättömyyden etiikka – Emmanuel Levinas modernin subjektin tuolla puolen, 1993 file:///C:/Users/Thinkpad/Downloads/622%20(2).pdf

Lindeman, Sari, Duodecim, 1993 109(9) http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1993/9/duo30130

Mahoney, Charles, 2003, Constructive Psychotherapy, Guillford Press

Sarvela, Kati , Sisäinen teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, 2013, Kuumussa Virtaa Oy

Siegel, Dan ja Solomon M, 2013, Therapeutic presence, Healing Moments in Psychotherapy, WW Norton & Company

Quoranta-Morissey, Mary-Beth, Suffering Narratives of Older Adults, 2015, Routledge

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s