Traumainformoidusta suunhoidosta – kohti kokonaisvaltaista hammashoidon ihmiskuvaa

 

Kun suunhoidon ammattilainen sisäistää traumainformoidun hoitamisen periaatteet, astuu hän integratiivisessa kehomielilääketieteessä ja samalla sairauksien ennaltaehkäisyssä aikamoisen askeleen eteenpäin. Traumoihin liittyvä koulutus kun avaa meidät ymmärtämään, kuinka ihminen muodostaa kokonaisvaltaisen kokonaisuuden: Fyysisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia kokemuksia ei voi läheskään aina erottaa toinen toisistaan, rikkomatta ihmisenä olemisen kokonaisuutta.

Traumat aiheuttavat ihmisessä kokonaisvaltaista kärsimystä, ja se asettaa myös haasteita suunalueen terveydenhoidosta vastaaville. Perinteisestä hammaslääketieteellisestä näkökulmasta käsin traumoista ja vaikkapa hammashoitopelosta saa vain kalpean varjokuvan.

Hammashoidon ammattilaisen on hyvä erottaa akuutti traumaperäinen stressireaktio ja PTSD toinen toisistaan. En syvenny tässä artikkelissa sen kummemmin niihin. Tässä on erinomainen Terveyskirjaston kooste akuutista stressiperäisestä häiriöstä ja PTSD:stä.  Lyhesti ja yksinkertaisesti sanottuna akuutti stressihäiriö on lyhyt traumaperäinen häiriö ja PTSD pitempiaikainen häiriö.

Esimerkiksi PTSD (posttraumaattinen stressioireyhtymä) saattaa olla selityksenä hammashoidossa potilaan välttämiskäyttäytymiseen, häpeän kokemukseen ja hammashoitopelkoon. Traumaattisella stressillä voi olla dramaattiset vaikutukset, paitsi potilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, myös suunterveyteen.


Kelsch ja Kelsch 2014 menevät niin pitkälle väitteissään, että he lukevat seuraavat suunalueen oireet mahdollisiksi PTSD:n seuraamuksiksi: Korkea plakkitaso, hampaiden kiinnityskudosongelmat, hampaiden yliherkkyys, runsas karieksen esiintyminen, vähäinen syljeneritys (lääkitys!), hampaiden narskuttelu, hampaiden kuluminen ja ikenien vetäytyminen, lisääntynyt hampaiden menetys, lihasspasmit johtuen leukojen virhetoiminnoista, leukanivelkipu sekä selittämättömät leukojen alueen kivut.

Oma lukunsa traumainformoidussa hoitamisessa on hammashoitopelko. Sehän on hyvin laaja-alainen ilmiö, eikä yhtä selittävää tekijää siihen ole olemassa. Trauma jossain muodossa on pääsääntöisesti mukana hammashoitopelon ”taudinkuvassa”.

Hammashoitotilanteessa potilaan PTSD voi ilmetä monin eri tavoin. Potilas voi olla jännittynyt, tai ärtynyt. Hän voi ylireagoida tai säpsähdellä. Hänellä voi olla nielemisen kanssa ongelmia, hänellä on kakistelua ja ”klimppi” kurkussa. Hän sietää huonosti toimenpiteitä. Puudutus toimii hitaasti ja voi ilmetä outoja komplikaatioita. Häntä pissattaa jatkuvasti. Hänellä on keskittymisvaikeuksia ja hän on jatkuvasti ”pihalla”. Hän ei noudata kotihoito-ohjeita (Noel Kelsch, Marhya Kelsch 2014).

Keskeistä traumainformoidussa hammashoidossa on, ettemme luokittele oudosti käyttäytyvää potilasta ”hankalaksi” tai ”sairaaksi”, vaan osaamme myötätuntoisesti samaistua potilaan tilanteeseen, pitäen huolta samalla henkilökohtaisista ja ammatillisista rajoistamme. Sen sijaan, että kysymme mielessämme potilaan kohdalla ”Mikäköhän psyykkinen sairaus tätä potilasta vaivaa?” siirrymme kysymykseen ”Mitäköhän tälle potilaalle on tapahtunut, että hänestä on tullut tällainen?”. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lähdemme ääneen aktiivisesti penkomaan hänen menneisyyttä ilman asianmukaista terapia-alan koulutusta.

Vaikkemme pelon historiaa utelisi, potilaat kyllä usein luontaisesti jakavat pelkotarinansa. Kuinka moni suunhoidon ammattilainen onkaan kuullut kauhutarinoita muinaisista kouluhammaslääkäreistä. Hammaslääkäri voi tilanteessa kiittää kokemuksen jakamisesta ja myötätuntoisesti sanoa vaikkapa ”Ikävää, että sinua on kohdeltu tällä tavalla.”

PSTD havainnollistaa meille merkittävän näkökulman, kuinka fyysiset sairaudet ja tunne-elämän kärsimys muodostavat eräänlaiseen yhtenäisen häiriösysteemin, mikä voi ilmetä monenlaisena oirehtimisena, myös esimerkiksi kroonisina kipuina. Posttraumaattinen stressioireyhtymä (PTSD) on monimutkainen hermostollinen, biokemiallinen ja psykologinen oireyhtymä, joka vaikuttaa moninaisesti kokonaisvaltaiseen terveyteen, myös suun terveyteen sekä sen seurauksena hammashoitoon (Noel Kelsch, Marhya Kelsch 2014). Elimistömme rasittuu stressihormoneista ja sen vastustuskykyä syö toistuva poukkoilu korkeine stressihormonitasoineen.

Jokaisella meillä on suurempia ja pienempiä traumoja elämässä. Kaikki meistä eivät kuitenkaan ajaudu PTSD:hen. Monenlaiset biologiset, sosiaaliset ja psykologiset tekijät vaikuttavat altistumiseemme. Täältä löydät tietoa altistavista tekijöistä. Oman käsitykseni mukaan geneettinen herkkyytemme vaihtelee, yli sukupolvien kulkevat traumataakat voivat rasittaa meitä, esimerkiksi lapsuuden kaltoinkohtelu saattaa altistaa meitä akuutille traumaattiselle stressille ja PTSD:lle. Emme ole samasta puusta veistettyjä.

Suunhoidon ammattilainen itse voi kokea myös traumaattisia kokemuksia sekä yksityiselämässään että myös työssään. Esimerkiksi omakohtainen vakavan sairauden diagnoosi, oikeudelliset potilasvahinkoprosessit ja sijaistraumatisoituminen voivat traumatisoida meitä suunhoidon ammattilaisia. Traumainformoituun hoitamiseen littyvä tietotaitohyöty ei siis kohdistu vain potilaisiin, vaan myös omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja stressitason kohtuullisena pitämiseen.

Traumainformoidussa hoitamisessa harjoittelemme mm. havainnoimaan, onko potilaan keho ylivireys- vai alivireystilassa: ”Traumatisoituneen potilaan psykofysiologinen vireystaso on monesti liian korkea tai liian matala, ns. toleranssi­-ikkunan ulkopuolella. Monet menneisyyden tapahtumista muistuttavat ärsykkeet johtavat paniikkiin, voimakkaisiin tunteisiin ja reaktioihin. Ylivireystilassa havaintojen yhdistäminen ei onnistu, ja myös liian vähäinen vireys estää riittävän havainnoinnin ja ärsykkeen prosessoinnin. Sekä liian matala että korkea vireystaso aktivoivat puolustukseen liittyviä persoonallisuuden osia, jotka estävät nykyhetken tapahtumien realistisen havainnoinnin ja saattavat viedä takaisin menneeseen traumatapahtumaan. (Lainaus Terveyskirjastosta)

Suuhygienistin tai hammaslääkärin täytyy tietää omat ammatilliset rajansa. Samanaikaisesti hänen on mahdollista asianmukaisella traumainformoidun hoitamisen koulutuksella laajentaa toimintaansa entistä kokonaisvaltaisemman hoitamisen suuntaan: Hän voi kartuttaa tietoisuustaitojaan. Suunhoidon ammattilainen voi tarjota potilalleen yhä tietoisemmin lisää kontrollintunnetta ja opastaa häntä vaikkapa ohjattuihin mielikuvaharjoituksin  ja maadoittaviin harjoituksin. Niiden avulla potilas voi oppia säätämään keskushermostoansa hoitotilanteessa toleranssi-ikkunan sisäpuolelle. Haastavissa potilastapauksissa on hyvä, että hammaslääkärillä on olemassa moniammatillinen verkosto, jonka puoleen hän voi ohjata potilaan, mikäli yhteistyö potilaan kanssa tuntuu liian haasteelliselta omalle ammattiosaamiselle.

Tutkimusten mukaan traumainformoitu hoitaminen parantaa sekä kliinisiä hoitotuloksia että terveydenhoidon ammattilaisen omaa henkistä hyvinvointia. Se vaatii omien erityistieteellisten rajojen rikkomista ja moniammatillista yhteistyötä. Seuraavissa kappaleissa on joitakin esimerkkejä kokemuksellisista menetelmistä, joita jatkokoulutettu hammaslääkäri voi käyttää kliinisen työnsä tukena.

Hammaslääkäri voi opastaa potilaansa hypnoosin ja mielikuvaharjoitusten pariin. Hypnoterapiassa käytetään esimerkiksi seuraavankaltaisia mielikuvaharjoituksia (Belleroth Naperstekin 2004). Belleroth Naperstekin mielikuvaharjoituksia käytetään yli kolmessatuhannessa sairaalassa ympäri maailmaa.

  1. Levollinen turvapaikka -mielikuvaharjoitus (mielikuva paikasta, jossa potilaan on hyvä olla)
  2. Maadoittava mielikuvaharjoitus (kehoskannausta)
  3. Sydämeen keskittyvä rauhoittava mielikuvaharjoitus
  4. Suojeleva ja tukea antava mielikuvaharjoitus (esimerkiksi mielikuvissa ollaan turvallisten ja rakkaudellisten ihmisten seurassa, ja aistitaan heidän läheisyyttään)
  5. Affirmaatiot (voimaannuttavia itsesuggestioita)
  6. Mielikuvaharjoitus levolliseen uneen (univaikeudet liittyvät usein traumoihin)

Mielikuvaharjoituksia yhdistetään nykyään myös tietoisen hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) harjoituksiin, ja raja hypnoosin ja meditaation välillä onkin näiltä osin melko häilyväinen.

Kehollisten terapioiden maadoittavista menetelmistä esimerkkinä on Peter Levinen harjoitukset, jotka löytyvät tästä Youtube-videosta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s