Jounin tarina

Jouni kertoo tarinaansa hammashoitopelko.fi sivujen facebook ryhmässä 14.7.2017. Hänen luvallansa jaan tämän tarinan:  

🍂

Kävin eilen poistattamassa hammasta. 10 puudutuspiikkiä ja ei puutunut. Poskihammasta yrittivät repiä pois. Hammas hajosi ja kipu oli sietämätön. Huusin ja sätkin hoitotuolissa. Muutama puudutuspiikki lisää. Yrittivät juuria repiä, mutta se kipu oli sanoinkuvaamaton. 

Lopettivat kesken. Nyt mulla on kuoppa ikenessä ja juuret törröttää paljaana siellä. Siis aivan uskomattomalta tuntui tuo eilinen operaatio. En ole itkenyt miesmuistiin mutta kun pääsin hammaslääkäristä ulos pillahdin itkuun. Puutunut naama, johon kuitenkin sattui vietävän paljon ja sattuu tälläkin hetkellä. Huomiselle on uusi aika eri hammaslääkärissä. Pyysin esilääkityksen ja isoveljeni mukaan paikan päälle.   

🍂

Tämä on ensimmäinen kerta elämäni aikana kun hammaslääkärissä käynti oli puhdasta kidutusta. Miten voi olla tänä päivänä mahdollista että hammaslääkärissä käynti voi olla näin kivuliasta ja traumaattista ? Olen järkyttynyt.    

🍂

Olin X:ssä töissä ja soitin Lahden ajanvaraukseen. Eivät suostuneet siellä hoitamaan koska olen helsinkiläinen. Jouduin ajamaan Helsinkiin päivystykseen ja Helsingissä sanottiin, että kyllä Lahdessa tai Hollolassa minut olisi pitänyt huolia päivystykseen.   

Nyt makaan sängyssä ja särkylääkkeet eivät oikein auta 😕.

🍂

Poskihampaassani on kuulemma koukkujuuret. Aloin miettimään että oliko tuollainen väkisin repiminen oikea tapa lähteä hoitamaan asiaa ?  

 🍂

Huominen hammaslääkäri pelottaa koska en halua kokea sitä samaa kipua uudelleen 😕.      Olin päässyt eroon hammaslääkäripelostani noin 10 vuotta sitten kun hoidatin hampaani kuntoon mutta nyt se tuli takaisin paljon pahempana mitä se on koskaan ollutkaan.

🍂

Huomiseksi pyysin esilääkityksen ja veljeni tulee saattajaksi. Suurin pelkoni huomisen suhteen on että sattuu taas liikaa. Eilinen kipu meni reippaasti yli kipukynnykseni.

 En ole koskaan aikaisemmin huutanut kivusta hammaslääkärissä. Olen syönyt nyt antibiootteja eilisestä asti jotta ikeneni ei olisi niin tulehtunut ja jotta puudutusaine huomenna vaikuttaisi. Jos huomenna sattuu taas pahasti niin en anna lääkärille toista mahdollisuutta yrittää poistaa juuria vetämällä. Eilen annoin 3 kertaa mahdollisuuden.

🍂

Tänään meni hyvin. Saivat tänään puudutettuna hampaan kivuttomasti ja puudutusaine toimi. On todella helpottunut olo.

🍂

Olisiko jotain voitu tehdä toisin?”, kysyn.

🍂

No, ehkä se puutumisen vaikuttamisen toimivuuden testausta olisivat voineet tehdä vielä uusien puudutus piikitysten jälkeen. Laittoivat aina uudestaan lisää puudutusainetta, mutta eivät testanneet sen jälkeen puutumista, vaan jatkoivat repimistä. Muuten he toimivat mielestäni ihan niin kuin pitääkin.

Hammaslääkäri ehkä vähän turhautui, kun minuun sattui joka kerta. Sanoi, että kun on tulehtunut niin voi tuntua vähän kipua. Muta kun se oli iso kipu, sietämätön kipu. Minä en helposti kivusta huuda enkä koskaan aikaisemmin ole hammaslääkärissä kivusta huutanut ja tärissyt.

Onneksi se on ohi ja tämänpäiväinen oli hieno asia, koska se meni hyvin ja uskallan mennä jatkossakin hammaslääkäriin.

Minulla oli nuorempana todella paha hammaslääkäripelko ja sen taki hampaani menivät silloin huoneen kuntoon. Sitten hoidatin ne kuntoon ja pääsin melkein pelostani eroon.

Nyt on hyvä mieli 😊😊. 

🌹🌹🌹

Entä minun mielestäni? Olisiko jotain voitu tehdä toisin Jounin kohdalla? 

🍂

Jälkiviisaus on tietty viisauksien lajeista helpoin, vaan ehkä tästä tarinasta voi yrittää oppia jotakin. Itse mietin, etten muista poistaneeni keneltäkään hammasta, ilman että kysyn koko ajan, että sattuuko? Saako jatkaa? Ja kerron vaihtoehdot. Esimerkiksi  ”Voimme määrätä antibiootit, ja yleensä silloin seuraavalla kerralla hammas puutuu paremmin…. Jos lähetämme sinut asemalle, jossa toimenpide tehdään sedaatiossa? jne.”  Potilaan kipua kohtaan täytyy olla herkkänä.

🍂

Lisäksi mietin rajojen puolustamista. Usein potilaat ovat penkillä alistetussa tilassa, jossa he ovat huonoja puolustamaan omia rajojaan. Tämä on luonnollinen, kulttuurisesti opetettu kiltin tytön/pojan asenne. Kannustaisin potilaita rakentamaan vahvat rajat, joita he puolustavat: “En suostu tähän. Minua sattuu liian paljon.” 


Julkaisen sivustollani joskus potilaiden tarinoita, kun katson, että ne edistävät kokemuksellista oppimista. Tarinoiden kautta oppiminen on osa “narratiivista lääketiedettä”. Tarinoilla voimme rakentaa ymmärryksen siltoja lääketieteen ammattilaisten ja potilaiden välille. Voimme parantaa molempien osaamista. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s