Traumainformoidun hammashoidon pioneereja ja perusajatuksia

Kun hammashoitopelkoa ilmiönä tutkitaan, jää tieto ilman traumailmiöiden ymmärrystä, herkästi pinnalliseksi. Jos haluat tutustua traumainformoituun hoitamiseen yleisesti, suositelen Sandra Bloomin kirjoja. Hän on kiinnittänyt huomionsa mm. siihen tärkeään asiaan, kuinka terveydenhoidon organisaatioihin on kasaantunut traumaa: Ne ovat liian usein kilpailuhenkisiä, turvattomia, alistavia, hierarkisia ja pirstoutuneita. Sandra Bloomin ajatuksia voit lukea lisää täältä.

Pioneereja traumainformoidussa hammashoidossa

Traumainformoitu hammashoito on nuori poikkitieteellinen tutkimusalue, ja siitä löytyy suhteellisen vähän tutkimusta. Sen pioneereina esittelen kolme merkittävää tutkijaa ja/tai kliinikkoa, jotka ovat vieneet traumainformoidun hammashoidon erityisalaa eteenpäin. Ensimmänen esiteltäväni on hollantilainen  kliininen psykologi ja hammaslääkäri Ad de Jongh. Hän on professori, joka on tutkinut lapsuuden kaltoinkohtelun, muiden traumojen sekä hammashoitopelon yhteyttä.  Ad de Jongh on käynyt Suomessa opettamassa EMDR:ää (”silmäliiketerapiaa”).

Toisena mainitsemisen arvoisena pidän yhdysvaltalaista kliinisen psykologian ja käyttäytymislääketieteen edustajaa, professori Sheela Rajaa. Häneltä olen omaksunut tietoisuustaito-  ja traumainformoidun hoitamisen koulutuksiini traumainformoidun hoitamisen pyramidimallin. Sheela Raja on kirjoittanut useita artikkeleita traumainformoidusta hammashoidosta.

Kolmantena mainitsemisen arvoisena traumainformoidun hammashoidon pioneereina tuon esille australialaisen yksityisen hammaslääkärin Sharonne Zaksin. Häneltä löytyy traumainformoidusta hammashoidosta tuore, erinomainen, luentosarja youtubesta . Zaks on hammaslääkärin lisäksi muusikko ja hän on ohjannut näytelmiä.

Zaksilla ja minulla on näköjään yhteinen intressi: Me molemmat olemme kiinnostuneita draamasta. Zaks sanoo Bite Newsin artikkelissa:  ”Hammaslääketiede, musiikki ja komedia ovat kaikki palkitsevia, mutta niiden yhdistäminen vaatii selkeää rakennetta, fokusoimista ja kurinalaisuutta”.

Kun teemme (hammas)lääketieteestä vain näyttöön perustuvan tieteen sovellusta, menetämme valtavasti asioita.  Draaman ymmärrys tuo hoitokäytäntöihin automaattisesti hyväksyvää läsnäoloa ja leikillisyyttä, koska draamallisessa olemisen tavassa kehitämme sitä, mitä psykoterapiassa kutsutaan ”kaksoistietoisuudeksi”.  Voimme kehittää kurinalaisesti  taitojamme olla samanaikaisesti parantavan näytelmän käsikirjoittajaohjaajia ja sen avainroolissa olijoita, hyödyntäen näyttöön perustuvaa tiedettä. Väitän, että juuri dramaantajumme ja siihen liittyvät improvisaatiotaitomme tekevät hoitokäytännöistämme toimivampia, parantavampia sekä nautittavampia. Ei pelkästään terapiassa vaan myös draamassa  on ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäviä elementtejä.

Perusajatuksia traumainformoidusta hammashoidosta

Mikä meitä traumainformoidun hoitamisen pioneereeja yhdistää? Me kaikki edustamme poikkitieteellistä ja/tai -taiteellista ajattelua. Jos haluat viedä traumainformoitua hoitoa pioneerina eteenpäin, joudut kyseenalaistamaan ja rikkomaan jäykkiä tieteellisiä perinteisiä ajattelumalleja ja myös tieteiden ja  taiteiden välisiä rajoja.

Traumainformoitu hoito voi olla potilaan vointia kokonaisvaltaisesti parantavaa, ja samanaikaisesti hauskaa ja sisäisesti palkitsevaa. Se on samalla haastavaa ja kurinalaista, usein yksinäistä, työtä. On turha odottaa, että ympärilläsi, oman perinteisten alasi organisaatioiden tutkijat, taputtavat käsiään kannustavasti ja riemuissaan. Mikä voisi olla syynä tähän?

Pohdin, olemmeko pirstoneet tiedon eri asiantuntijoiden kesken. Niin mielellämme haluaisimme edelleen, kunkin profession, pysyvän vain omassa poterossaan. Puolustamme tätä soteorganisaatioiden pirstomista ja paikkamme hierarkiassa potilaan edulla. Minusta tämä ei ole koko totuus.  Teemme sitä myös, jotta voimme puolustaa oman asemamme tuomaa valtaa ja omien ammattikuntiemme saavuttamia taloudellisia etuja.

Uskon, että laadukas sosiaali- ja terveydenhoito tulevaisuudessa saa voimansa moniammatillisesta yhteistyöstä, perinteisiä osaamisen rajoja rikkoen. Esittämäni kysymyksen takana on toinen tärkeä eettinen kysymys.  Kumpi on tärkeämpää potilaan etu vai oman profession etu? Se mitä kannattaa kyseenalaistaa ja haastaa, on hierarkiset, vanhoilliset, alistavat, vallankäytön rakenteet yliopistoissa ja politiikassa.

Traumainformoitua hoitoa ei voi tarjota tehokkaasti vanhoillisissa hierarkisissa ja pirstoutuneissa rakenteissa. Tarvitsemme hierarkisten organisaatioiden sijaan maadoittuneita organisaatioita, jotka eivät rakennu pirstoituneisuuudelle ja alistamisen kulttuurille. Joudumme kiinnittämään huomiomme soten organisaatiokulttuurin tervehtymiseen.

Traumainformoidun hoitamisen käytännöt ovat erityisen tärkeitä hammaslääkärille. Voi liioittelematta sanoa, että potilaiden psykologisen trauman kohtaaminen, tai sen tuottamisen mahdollisuus, ovat osa hammaslääkärin jokapäiväistä arkea. Tutkimusten mukaan tyypillisesti hammashoitopelon taakse voi kätkeytyä monenlaista trauman oiretta: lapsuuden kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä sekä hammashoidon ja muiden terveydenhoidon ammattilaisten aiheuttamia traumoja. Traumatisoituneet maahanmuuttajat muodostavat oman haastavan ryhmänsä hammashoitoon.

Tilastot vaihtelevat hammashoitopelon suhteen, mutta luvut ovat suuria. Tästä kertoo esimerkiksi jo se, että 40 % suomalaisista käy epäsäännöllisesti hammaslääkärissä pelkonsa vuoksi. Juuri heihin kasaantuu kalliit juurihoidot ja kirurgiset operaatiot sekä sairaalahoidot.  Sillä, että hammashoitopelkoa saataisiin pienemmäksi tuotettaisiin merkittäviä kansanterveydellisiä säästöjä, puhumattakaan henkilökohtaisen kärsimyksen vähentämisestä. Jotta pääsemme porautumaan pelon ehkäisyn ytimeen, joudumme tekemään tiivistä moniammatillista, demokraattista, yhteistyötä.

Hammashoitohenkilökunnan näkökulmasta traumatisoituneen potilaan hoitaminen voi olla hyvinkin raskasta. Ilman traumainformoitua organisaatioita ja hoitotaitoja, on aina olemassa riski psykologisen trauman tuottamisesta potilaalle. Tietämätön ja taitamaton, huonosti voiva henkilökunta,  voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä potilaalle ja kalliita jatkokuluja paitsi hammashoidollisesti, joskus myös vaativin terapiahoidoin.

Posttraumaattisista oireista kärsivät hammashoidon potilaat eivät välttämättä kerro ongelmistaan hoitohenkilökunnalle. He voivat olla säikkyjä ja joskus aggressiivisiakin. Potilaiden impulsiivinen käyttäytyminen voi herättää hoitohenkilökunnan jäsenessä omia kipeitä käsittelemättömiä tunnetiloja. Hoitohenkilökunnan oma stressitaso voi nousta. Seurauksena voi olla lisää työkuormaa henkilökunnalle,  työstressiä ja jopa myötätuntouupumista, ja myöhemmin sairauspoissaoloja.

Traumainformoidun hoidon peruskiven muodostaa itseen ja potilaaseen suuntautunut myötätunto sekä tietoisen hyväksyvän läsnäolon taidot sekä hyvä itsetuntemus.

Sheela Rajan pyramidimalli

Hammashoitoon tarjoaa erinomaisen rakenteen Sheela Rajan traumainformoidun hoitamisen pyramidimalli.

Pohjan hoidolle pyramidissa muodostavat potilaslähtöinen hoitaminen sekä psykologisten traumojen terveysvaikutusten ymmärrys. Moni luulee, että psykologinen trauma on joku hirveä tapahtuma elämässä. Trauma ei ole sitä. Sen sijaan trauma on tapahtuman herättämä reagointitapa kehossamme. Se on mm. sitä, että autonominen hermostomme vie meidät paniikkiin tai jähmettymisen tilaan. Esimerkiksi kaikille potilaille vaikea, huonosti puutuva, kivulias hampaan poisto, ei ole trauma, mutta toisille se on sitä. Geneettinen rakenteemme ja traumahistoriamme luo maaperän trauman syntymiselle.

Seuravana tasona on Rajan pyramidissa poikkitieteellinen yhteistyö. Traumainformoitua hoitamista tarjoavan tulee rikkoa oman tieteenperinteensä rajoja. Viisasten kivi löytyy traumainformoituun hoitoon tiedon maantieteessä moniammatillisilta mantereilta. Joudut luottamaan omaan kokemukseesi ja omiin ristiretkiisi oman tieteellisen alueesi ulkopuolella.

Toisiksi ylimmän tason pyramidissa muodosta oman traumahistorien tunteminen ja omien reaktioiden tunnistus. Tunnetaidot ja kyky omien sisäisten kokemusten havainnointiin ja reflektioon, ovat keskeisiä asioita tunnetaidoissa ja itsehoivassa.

Vasta korkeimmalla pyramiditasolla on potilaan traumahistorian kartoitus. Jotta hammaslääkäri kykenee tähän potilasturvallisesti ja itseään säästäen, täytyy hänellä olla jo asiantuntemusta traumaterapiasta.

Laadukas terveydenhoidon tarjonta rakentuu kokonaisvaltaisesti hyvinvoivien terveydenhoidon ammattilaisten toimijuudelle ja arvostavalle yhteistyölle. Meidän tulee vaatia yhä pontevammin, että paitsi potilaiden, myös meidän omaa hyvinvointiamme mitataan. Sillä täytyy olla merkitystä kun valitaan sote-palveluja tarjoavia organisaatioita. Muuten olemme stressiperäistä pahoinvointia ja sairautta tuottavassa noidankehässä.

Lisätietoa traumainformoiduista koulutuksista:  esisuomi@gmail.com, katisarvela.com

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s