Hammashoitopelko on monitieteellinen haaste

~ Kati Sarvela ~

Kun vastaanotolle tulee  hammashoitoa pelkäävä potilas, hammaslääkäri saattaa tuntea joskus olonsa melko voimattomaksi. Tuntuu, että oma työkalupakki on kovin rajoittunut moniongelmaisen ja hoitoa pelkäävän potilaan auttamisen kodalla.

Hammashoidon perustan luo luonnollisesti empaattinen hoitosuhde, jossa potilas tuntee olonsa turvalliseksi. Hän saa laadukasta hoitoa ja kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Tällöin pelko voi vähitellen helpottaa ja estetään uusien ”traumojen” eli tunnehaavojen syntyminen. Melko usein hammashoito lähtee pikkuhiljaa sujumaan ongelmitta. 

Läheskään aina asiat eivät suju näin jouhevasti. Joskus pelkäävä keskeyttää hoitonsa, eikä häntä näy taaskaan useampaan vuoteen. Saattaa olla, että pelko palaa tai yksinkertaisesti kustannukset hoidosta nousevat ylivoimaiseksi. Hoidon keskeytymisen jälkeen potilas saattaa palata muutaman vuoden kuluttua, ja hampaat ovat entistä huonommassa kunnossa.

Hammashoitopelko voi olla osa moniongelmaista vyyhtiä, johon liittyy monenlaisia sosiaalisia ongelmia, varhaista kaltoinkohtelua ja erilaisia epäterveellisiä, suun ja kokonaisterveyden kannalta vahingollisia, addiktioita.

Mistä apu tilanteeseen? Onko olemassa taikasauvaa, jolla parannamme moniongelmaisen hammashoitoa pelkävän potilaamme tilannetta?

Tunnetuimpia suomalaisia humanisteja, edesmennyt filosofi, Cambridgen yliopiston professorinakin toiminut, Georg H.von Wright, kirjoitti aikoinaan, että luonnontiede on markkinatalouden juoksupoika. Luonnontieteitä ylikorostavan lääketieteen riskinä on muuttua liian helposti markkinatalouden juoksupojaksi. Tämä esineellistävä, materialistisen maailmankatsomuksen näkökulma, saattaa vakavasti kaventaa mahdollisuuksiamme moniongelmaisen potilaan auttamisessa. 

Lääketieteilijöiden on pidettävä huoli siitä, että perustehtävämme, potilaiden auttaminen, pysyy kirkkaana mielessämme. Suurin osa meistä on humaaneja ja suurisydämisiä ammattiauttajia. Yhä useampi on sisäistänyt, ettemme auta potilaitamme vain tieteellisteknisellä tempuilla ja lääkehoidollisella osaamisellamme. Tarvitsemme myös kokonaisvaltaisemmalle tieteelliselle maailmankuvalle rakentuvaa yhteistoiminnallista hoitokulttuuria.

Me suunhoidon ammattilaiset voimme  kurottaa kätemme humanistisia tieteitä edustavia sosiaalialan ja terveydenhoidon ammattilaisia ja -tutkijoita kohden. Tämä on erityisen tärkeää moniongelmaisten kohdalla. Voimme yhdessä rakentaa  sote-keskuksiin turvaverkoja, joiden avulla potilaamme saa kokonaisvaltaista apua tilanteeseensa.  Laajemmalla näkemyksellä, moniammatillisella yhteistyöllä ja empaattisella asenteella on mahdollista, että tuemme potilastamme syvällisessä terveyskäyttäytymisen ja -asenteen muutoksissa.

Syksyllä ilmestyvän kirjamme (Inhimillisyyden vallankumous – Iloa ja toivoa terveydenhoitoon, Basam Books, 2018) johdannossa kirjoitamme:

Terveys on kuin joki. Kun ihminen on terve, hän virtaa vapaasti ja ohjaa itseään kepeästi elämän kimaltelevassa, joskus karikkoisessakin uomassa. Sairastuessaan hän takertuu joskus tiukasti veden pinnassa näkyviin kareihin tai rantaheinikkoon. Rannalla ammattiauttaja ojentaa kätensä,  irrottaa juuttuneen ja luotsaa takaisin esteettömään, soljuvaan virtaukseen.

Inhimillisyyden vallankumouksessa rakennamme ammattiauttajista ja vertaistukijoista turvayhteisöjä, jotta mahdollisimman moni ihminen pysyisi omana itsenään luonnollisesti virtaavassa joessa, juuttumatta ja takertumatta. Karikkoihin ajautuneita tukiessaan auttaja kohtaa paljon inhimillistä kärsimystä, kipua ja pahoinvointia. Sosiaali- ja terveydenhoitoala on muutosmyrskyn keskellä. Se herättää paljon tunteita sekä kansalaisissa, päättäjissä että auttajissa. Moni ammattilainen työskentelee itsekin jaksamisensa äärirajoilla. Alati kiristyvissä tehokkuusvaatimuksissa hän saattaa kokea riittämättömyyttä  oman professionsa ahtaassa viitekehyksessä.

Syvällinen arvo-,  asenne- ja terveyskäyttäytymisen muutos moniongelmapotilailla voi tapahtua vain asiakaslähtöisesti ja potilaskeskeisesti yhteistoiminnallisesti eri alojen ammattiauttajien kanssa.  Meidän on ammattiauttajina ymmärrettävä laajemmin tieteen maantiedettä, erilaisia tieteenfilosofisia perinteitä ja niiden erilaisia metanäkökulmia parantaiseen.  Kokonaisvaltaista paranemista tukee esimerkiksi yhteiskunnalliset muutokset, kokemukselliset menetelmät ja lääketieteelliset hoidot.

Tehokkaaseen parantamiseen moniongelmalisten potilaiden kohdalla tarvitaan lääketieteilijöiden, terveyssosiologien, kasvatustieteilijöiden (varhaiskasvatus, muodonmuutoksellinen oppiminen), terapeuttien (esim. tunnehaavat huomioiva hoitaminen), luovien menetelmien edustajien, filosofien ja teologien yhteistyötä (esimerkiksi elämän merkitysten pohtiminen).

Moniongelmaiset potilaat kärsivät ja he kuormittavat terveydenhoitoa. Juuri heidän kohdallaan syvällinen, moniammatillinen, innovatiivinen, asiakaslähtöinen ja potilaskeskeinen  yhteistyö on tärkeää. Ammattiauttajien on yhdessä rakennettava kansalaisille turvaverkostot, jotka tekevät meistä lääketieteellisten toimenpiteiden ja hoitojen suorittajista mahdollisimman tarpeettomia. Varhainen puuttuminen esimerkiksi sosiaaliseen osattomuuteen ja lapsuuden kaltoinkohteluun on tärkeä osa sairauksien ennaltaehkäisyä. 

Ekonomistit ja yhteiskuntatieteilijät voivat auttaa meitä pohtimaan, millainen on organisaatiorakenteeltaan järjestelmä, jonka päämäärä on tehdä itsensä mahdollisimman tarpeettomaksi. Tällaisissa turvallisuudenkokemukselle rakentuvissa terveydenhoitoyksiköissä tehdään mahdollisimman paljon ennaltaehkäisevää työtä ja mahdollisimman vähän toimenpiteitä ja erityisesti vältetään kaikin mahdollisin keinoin turhia toimenpiteitä.

Me lääketieteilijät tarvitsemme kipeästi oman itsemme ja maailmankuvamme peilausta ja  oman tarkoituksemme kirkastamista osana laajempaa terveydenhoidon kenttää. Suunhoidon ammattilaiset ovat erityisasemassa tässä verkostossa, koska suu on osoittautunut olevan  kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin  ja sosiaalisten ongelmien peili. Esimerkiksi pienen lapsen rikkinäinen hampaisto kertoo tarinaansa siitä, että perheellä saattaa olla hyvinkin vakavia sosiaalisia ja psykologisia ongelmia. 

Hammashoitoa ei tule jättää muun ihmisen hoitamisen erillissaarekkeeksi. Jotta potilas saa kokonaisvaltaisempaa hoitoa, on sosiaalitoimen ja mielenterveysyksikön jalkauduttava  hammashoitoloihin. Sosiaalitoimi lähettää jatkuvasti potilaita hammashoitoon, mutta hammashoidon olisi myös osattava lähettää luontevasti potilaitansa sosiaali- ja mielenterveysavun piiriin.  Yhteistoiminta tuo kustannustehokkuutta. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s