Haluammeko sotessa puuttua sairastavuuden ja pahoinvoinnin juurisyihin?

Monet tutkijat väittävät, että lapsuuden kaltoinkohtelu on länsimaisen kulttuurin suurin terveysongelma.

Felitti luokittelee kuuluisassa ACE (adverse childhood experiences) tutkimuksessaan lapsuuden kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin yhteentoista eri luokkaan.

1. Fyysinen kaltoinkohtelu

2. Seksuaalinen kaltoinkohtelu

3. Emotionaalinen kaltoinkohtelu

4. Fyysinen laiminlyönti

5. Emotionaalinen laiminlyönti

6. Läheisen väkivaltainen käytös

7. Äidin väkivaltainen kohtelu

8. Perheessä päihteiden väärinkäyttöä

9. Perheen jäsenellä mielenterveysongelmia

10. Vanhemmat erillään tai eronneita

11. Vanhempi vankilassa

Tutkimus on karua luettavaa. USA:ssa on vähintään kaksi kolmesta aikuisesta kansalaisesta ollut lapsuudessa yhden kaltoinkohtelu- tai laiminlyöntimuodon kohteena. Yksi kuudesta on ollut vähintään neljän sellaisen kohteena. (https://en.wikipedia.org/wiki/Adverse_Childhood_Experiences_Study)

Suomessa en ole nähnyt vastaavia lukuja, mutta selvää on, että joka päivä lääkärillä ja vaikkapa hammashoidossa tai fysioterapiassa käy lukuisia potilaita, jotka ovat olleet lapsuuden kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin kohteena. Tämä, että heillä on käsittelemättömiä tunnehaavoja, vaikuttaa epäsuotuisasti heidän terveyteensä ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa.

Korkeat ACE arvot ovat tyypillisiä erityisesti moniongelmapotilaille. Riski sairastavuuteen kasvaa suorassa suhteessa ACE-arvoon. Heillä, joilla on korkeat ACE luvut, on aikuisina selkeästi enemmän sairastavuutta (esim. diabetes, autoimmuunisairaudet, monet sydän-ja verisuonisairaudet, huonompi suunterveys, tapaturmat, itsemurhat, mielenterveysongelmat, addiktiot). Mitä korkeampi ACE arvo, sitä enemmän siis inhimillistä kärsimystä ja sairastavuutta.

Mikä parasta, voimme traumainformoidulla eli tunnehaavat huomioivalla hoitamisella porautua terveys- ja hyvinvointiongelmien juurisyihin. Aivomme on muovautuvat, ja voimme terveillä uusilla parantavilla ihmissuhteilla ja hoivakulttuurilla katkaista ajoissa tunnehaavojen mukanaan tyypillisesti tuoman vahingollisen kehityskulun. Esimerkiksi toimiva, traumainformoitu,sosiaalihuolto, koululaitos ja varhaiskasvatus ovat sairauksia ja rikollisuutta ennaltaehkäisevää työtä parhaimmillaan. Myös esimerkiksi vanhempien traumaattista stressiä voidaan perhekeskuksissa helpottaa, jotta he siirtävät mahdollisimman vähän omaa traumaattista tunnetaakkaansa lapsilleen.

Tunnehaavoja huomioivan turvapaikka-ajattelun tulisi muuttua lisäksi kiinteäksi osaksi normaalia perusterveydenhuoltoa. Hammahoitokulttuurin ei tule olla erillinen osa muuta hoitokulttuuria, vaan sen on verkostauduttuva tehokkaasti moniammatillisesti. Esimerkiksi mielenterveysyksiköiden ja sosiaalitoimen tulisi jalkaantua myös hammashoitoloihin. Oma kokemukseni on, että vain aniharva suunhoidon ammattilainen tietää esimerkiksi lain sosiaalihuollosta ja siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudestaan. Tunnehaavat huomioivan yhteistyön tulisi olla yhtä arkipäiväistä soten rakenteissa ja kenttätyössä kuin kumihanskojen käteen laittaminen hammashoidossa. Näillä sairauksia ehkäisevillä käytännöillä on mahdollista vähentää tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoja.

Millaiset ovat organisaation hoitokäytännöt sote-yksiköissä turvapaikkoina?

Ne orientoituvat jokapäiväisissä hoitokäytännöissään ajatukseen, että sekä potilailla että ammattiauttajilla voi olla käsittelemättömiä tunnehaavoja. Uutta tunnehaavakuormaa voi myös syntyä herkemmin soteyksiköissä, jotka eivät ole traumainformoituja eli tunnehaavat huomioivia.

Siksi

  • Organisaatiota johdetaan tunnehaavat huomioiden, ja kaikille tehdään tietoiseksi, että yksikköä kehitetään jatkuvasti niitä huomioivaksi
  • Potilaat otetaan mukaan kehittämään organisaatiota
  • Koko henkilökunta koulutetaan tunnehaavat huomioivaksi
  • Luodaan yksiköstä turvallinen paikka potilaille ja ammattiauttajalle sekä emotionaalisesti että fyysisesti
  • Huolehditaan henkilökunnan sekundaarisen traumaattisen stressin*) ennaltaehkäisystä
  • Luodaan tunnehaavat huomioiva työvoima (chcs.org)

Kliinisissä käytännöissä

  • Otetaan potilas mukaan aktiivisesti suunnittelemaan omaa hoitoaan
  • Kartoitetaan potilaiden ACE -arvot
  • Koulutetaan traumaspesifejä käytäntöjä kliiniselle hoitohenkilökunnalle
  • Verkostoidutaan tehokkaasti moniammatillisesti yhteistyökumppaneihin. (chcs.org)

Lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja laiminlyönti riippuu paitsi lapsen ympäristöstä (millaiset vuorovaikutussuhteet), se näyttää siirtyvän myös sukupolvelta toiselle. Tarkkaan ottaen ei tiedetä, miten se periytyy, ehkä geneettisesti, epigeneettisesti **) ja sosiaalisesti. Esimerkiksi stressi, tupakointi ja addiktiot voivat olla mukana aktivoimassa geneettisiä muutoksia.

Lapsuudessa kaltoinkohdellun aikuisen vanhemmuus voi olla joskus hyvinkin häiriintynyttä. ACE kun voi muuttaa aivojen biologian.Vahvat yhteisöt muodostavat puskureita taakkojen siirtymiselle. Tämä on eräs syy, miksi sote-yksiköiden tulisi kehittyä turvallisiksi, yhtesöllisiksi turvapaikoiksi, jossa hoidetaaan perinteisesti, myös valmennetaan tunnehaavojen tunnistamiseen ja korjaamiseen. Puskuroivassa yhteisössä hyödynnetään aivojen muovautuvia ominaisuuksia ja kykyä itsensä korjaamiseen.

Tämänhetkinen kulttuurimme, jossa ääriliikkeet, vihapuhe ja alistavat keskustelukäytännöt jylläävät, kertovat siitä, kuinka rakenteisiin ja organisaatiohinkin vo kasaantua tunnehaavoja. Mikäli haluamme terveitä, hyvinvoivia rakenteita, potilaita, ammattiauttajia ja kansalaisia, on meidän paneuduttava pahoinvoinnin juurisyihin, rakenteiden tervehdyttämiseen sekä lapsuuden kaltoinkohtelun ja laiminlyöntien tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn. Amerikkalaisen tunnehaavat huomioivan hoidon pioneerin, Sandra Bloomin, sanoin:

*) Auttajista traumaattiselle stressille altistuvat primaaristi onnettomuustilanteissa työskentelevät eli sairaankuljetushenkilöstö, palomiehet ja poliisit sekä lääkärit ja hoitohenkilöstö. Sekundaarisesti traumaattiselle stressille altistuvat ns. toisen vaiheen auttajat eli kriisiryhmien työntekijät, sosiaalityöntekijät ja mielenterveystyöntekijät, jotka auttavat ja hoitavat uhreja onnettomuuden jälkeen. Traumaattiselle stressille altistuvat monet muutkin ammatti-ihmiset, kuten toimittajat ja kuvaajat, oikeudenkäyntihenkilöstö, sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten työntekijät, vastaanottokeskusten työntekijät jne. (Tämä on lainaus Traumaterapiakeskuksen sivuilta)

**) Epigeneettisillä tekijöillä tarkoitetaan geenien toimintaan vaikuttavia solusukupolvesta toiseen periytyviä säätelytekijöitä, jotka eivät muuta dna:n emäsjärjestystä. Toisin kuin geenimuutos, epigeneettisesti vaikutus voi myös purkautua.

– Kati Sarvela – (esisuomi at gmail.com)

Lähteitä:

SAMSHA

Felitti

Jenny Andesson

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s