Traumainformoitu hoito – Matkaa kohti uutta ihmiskuvaa

Traumainformoitu hoito on systeeminen muutos kohden terveystasa-arvoa

Traumainformoitu hoito on osoittautunut kansainvälisesti tärkeäksi systeemiseksi malliksi, jolla voidaan puuttua traumaattisten kokemusten kasaantumiseen ja niiden vaikutuksiin koko ihmisen elinkaaren ajan. Sen kautta on avautumassa yhä selkeämpiä ymmärrysyhteyksiä psykologisen trauman ja lääketieteessä hoidattavien kroonisten ja psykiatristen sairauksien ja tilojen välille.

Terveydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi, on tärkeää, että lääkärit, myös hammaslääkärit, lisäävät omaa neuropsykososiaalista ymmärrystä traumoista ja traumainformoidusta hoidosta. Kun otetaan huomioon trauma-altistumisen levinneisyys ja niiden vaikutus yksilön terveyteen traumainformoidussa järjestelmässä on tärkeää, että lääkäri sitoutuu systeemin muutokseen kaikissa sen kehitys- ja toteutusvaiheissa (1). 

ACE-tietoinen terveydenhoito

Traumainformoitua hoitoa ei voi ymmärtää ilman ACE ymmärrystä. Lapsuuden haitalliset kokemukset (ACE adverse childhood experiences) ymmärretään stressaavina traumaattisina tapahtumina, joilla voi olla pysyviä kielteisiä vaikutukseen terveyteen ja hyvinvointiin. Lapsella näennäisesti pienetkin hankalat kokemukset, kuten jatkuva emotionaalinen laiminlyönti, voivat olla traumatisoivia. Lapsi on myös kimmoisa,”nuori varpu on taipuisa”, joten korjaavat kokemukset ovat helpompia kuin aikuisilla. Siksi inhimillinen ja kustannustehokas sote-järjestelmä investoi traumojen varhaiseen ennaltaehkäisyyn ja niihin ajoissa puuttumiseen.

Lapsuuden haitalliset kokemukset (ACE adverse childhood experiences) vaikuttavat fyysiseen terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja henkiseen hyvinvointiin koko ihmisen elinkaaren ajan. Niiden laajan esiintyvyyden vuoksi ne muodostavat merkittävän kansanterveydellisen uhan. (1)

Psykologi Soile Poijula kirjoittaa sivuillaan: Tunnetun Fellitin ja Andan Adverse Childhood Experience (ACE) tutkimuksen mukaan kielteisten elämäntapahtumien kasaantuminen aiheuttaa vakavien terveysongelmien moninkertaisen riskin. Hoitamattoman trauman seuraukset vaikuttavat kielteisesti lasten ja heidän läheistensä koko loppuelämään, jopa heidän syntymättömien lastensakin elämään. Traumatisoitumisella on laaja-alaiset vaikutukset koulusuoriutumiseen, kognitiivisiin kykyihin, huumeiden käyttöön, vammauttaviin mielenterveysongelmiin ja ruumiilliseen terveyteen. Traumatisoituneen lapsen nopea tunnistaminen mahdollistaa nopeat interventiot, jotka voivat vähentää kielteisiä seurauksia.

Lapsuuden hankalat kokemukset sekä muut traumat hankaloittavat potilaiden perusterveydenhoitoon hakeutumista, ja tämä on eräs monista syistä, miksi tarvitaan sote-henkilöstön koulutusta traumainformoituihin käytäntöihin. Pitkäaikainen traumaattinen stressi lisää myös riskiä ohjautua erilaisiin epäterveellisiin elämäntyyleihin kuten addiktioihin.

Kansainvälinen kiinnostus hankaliin lapsuuden kokemuksiin kansanterveyskysymyksenä on kokoajan kasvanut, koska on niin selkeästi havaittu kroonisten sairauksien, stressin ja lapsuuden hankalien kokemusten väliset korrelaatiot. Hammaslääketieteessä ACE:n merkitystä on tutkittu hämmästyttävän vähän, mutta tutkimusnäytön perusteella vaikuttaa siltä, että ACE:lla on myös suora korrelaatiosuhde suunsairauksiin (3). 

Meillä on jo runsaasti näyttöä siitä, että medikaaliset traumat (esimerkiksi traumatisoivat kivuliaat hammashoitokäynnit) ovat selittävinä tekijöinä hammashoitopelossa. Toivon, että tulevaisuudessa avautuu tutkimustietoa myös ACE:n mahdollisesta merkityksestä ja korrelaatiosuhteesta hammashoitopelkoon.

Kaikkien terveydenhuollon osa-alueiden, myös suunhoidon ammattilaisten, tulisi olla traumainformoituja ja perehtyneitä lapsuuden hankaliin kokemuksiin. Heidän olisi valmistauduttava kohtaamaan niistä kärsineitä potilaita ja tietysti myös aikuisiässä traumatisoituneita. Traumatisoituneitten ihmisten kohtaaminen päivittäin on osa sote:n arkea, johon taitoja ja voimia ammennetaan traumainformoidusta koulutuksesta. 

Traumoilla ja väkivallalla on yhteys

Kanadan hallituksen alainen kansanterveyslaitos (Public Health Agencies of Canada) niputtaa koulutuskäytännöissään trauman ja väkivallan yhteen. Heidän esittelysivustollaan puhutaan trauma- ja väkivaltainformoiduista käytännöistä. Näiden kahden asian yhteenliittäminen onkin luonnollista, tekee sen sitten julkilausutusti tahi ei.

Traumoilla ja väkivallalla on selkeä yhteys, jota sivustolla kuvataan seuraavasti:

  • Trauma on sekä ylivoimainen negatiivinen tapahtuma tai tapahtumien sarja, myös väkivallan kokemus, ja reaktio niihin
  • Väkivaltaa voi olla monenlaista, ja se voi tapahtua kerran tai useita kertoja elämän aikana
  • Väkivalta voi olla traumaattisia pitkäaikaisia vaikutuksia, olipa väkivaltainen kohtelu osa nykyelämää tai onko se tapahtunut joskus aiemmin.

Sivuston mukaan trauma- ja väkivaltainformoituja käytäntöjä tarvitaan, koska nämä kokemukset ovat yleisiä kaikkialla yhteiskunnassa (esimerkiksi maailmanlaajuisesti 1/3 naisista kokee fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kumppaninsa taholta tai seksuaalista väkivaltaa muun henkilön toimesta. Kanadassa 32 % aikuisista ilmoittaa kokeneensa lapsuuden haitallisia kokemuksia ACE ja 25 % ikäluokan 6-12 v oppilaista kertoo olevansa kiusattuja). Tästä syystä monilla palveluita etsivillä henkilöillä – terveydenhuollossa, asumispalveluissa, oikeuslaitoksissa tai muissa järjestelmissä – on historiaa väkivaltaisesta kohtelusta ja traumasta. Lisäisin tähän vielä että usein juuri traumatisoituneet ihmiset, jotka ovat kokeneet väkivaltaa, ovat haastavia toipujia (suuri riski monenlaisiin mielenterveysongelmiin, kroonisiin kipuihin, toiminallisiin häiriöihin ja fyysisiin sairauksiin) ja erityisesti he tarvitsisivat turvallista, esteetöntä moniammatillista, traumainformoidusta yhteistyöstä. Lääkäri ovat yksin heitä hoitaessaan melko voimattomia.

Tavoitteena trauma- ja väkivaltainformoidussa järjestelmässä on minimoida haitta eikä siis ensisijaisesti trauman hoitaminen. Tärkeää on myös tunnistaa terveydenhuollon rakenteissa olevat alistavat ja kaltoinkohtelevat  käytännöt, esimerkiksi seksismi, rasismi ja xenophobia sekä lastensuojelun ja oikeusjärjestelmän traumatisoivat käytännöt (3). Lisäisin tähän myös terveydenhuollon, mukaanlukien hammashoidon, traumatisoivat käytännöt ja medikaalisten traumojen ennaltaehkäisyn.

Perusterveydenhuollon ammattilaiset voivat, lisääntyneen trauma- ja väkivaltakoulutuksen ja niihen sisältyvien tunnetaitojen ja itsetuntemuksen kautta, omaksua yleiset traumatisoituneitten potilaiden hoitokäytännöt. Samalla heille mahdollistuu parempi itsehoito, huolehtiminen omista rajoista ja jaksamisesta. Traumainformoidusta käytännöistä hyötyy siis potilaiden lisäksi henkilökunta. Ne ovat työpaikan erimielisyyksien, empatiauupumuksen, kyynistymisen ja sijaistraumatisoitumisen ennaltaehkäisyä.

Miksi muutosta tarvitaan?

Traumat, mukaanlukien ACE, ovat haaste kaikille hoitopalveluille sekä terveydenhuollossa että sosiaalitoimessa. Traumainformoitu biopsykososiaalinen viitekehys on erityisen tärkeä kroonisten sairauksien ja oireiden takana piilevien terveysolosuhteiden ymmärtämiseksi ja niiden kanssa työskentelemiseksi. (4).

Kroonisista kivuista Yhdysvalloissa kärsii 116 miljoonaa ihmistä. Tämä voi olla eräs keskeinen muutosvoima, mikä ohjaa potilaita hakeutumaan yhä enemmän biopsykososiaalisiin kuntoutuspalveluihin. Potilaat tarvitsevat sote-palvelujen taitavasti ja ymmärrettävästi tarjoaman yksilöllisen, emotionaalisen ja fyysisen komponentin leikkauskohdassa tapahtuvan intervention parantumisprosessissaan.(4) Suunhoidon ammattilaisille tämä merkitsee oman perinteisen tieteenfilosofisen perspektiivin laajentamista, paradigman siirtymää monialaiseen yhteistyöhön, omassa ammatillisessa ajattelussa.

Traumainformoidun muutoksen esteet

Miksi järjestelmämme on muuttunut vasta pienessä määrin traumainformoiduksi, johtunee monesta syystä. Tulevaisuuden haasteemme ovat johtamisessa, rakenteissa ja valtasuhteiden uusintamisessa. Me lääketieteilijät joudumme laajentamaan tieteellistä ihmiskuvaamme. Käytännössä tämä merkitsee hammashoitoyksiköissä kiinteää yhteistyötä paitsi muiden lääketieteen edustajien myös sosiaalitoimen ja mielenterveysyksiköiden kanssa. Traumainformoitu näkökulma kaataa perinteisiä raja-aitoja ja auttaa meitä löytämään yhteistä kieltä, monialaista oivallusta, kansalaisten sekä meidän itsemme yhteiseksi hyväksi. Olemme hyvinvoinnissamme riippuvaisia toinen toisistamme. 

Haasteena on myös se, että traumainformoiduissa käytännöissä terveydenhoidon ammattilainen joutuu kääntämän katseensa potilaan lisäksi myös omaan sisäiseen maailmaansa: Hänen täytyy opetella tunnistamaan oma mahdollinen traumaattinen stressinsä. Hän joutuu hakemaan keinoja (koulutusta/työnohjausta/terapiaa) omien tunnereaktioittensa havainnointiin, tunnistamiseen ja hallitsemisen.

Angela Sweeney et al (5) tuo esille mielenterveyshäiröiden biolääketieteellisten mallien dominointiin liittyvät traumainformoidun muutoksen esteet: 

  • Valtaa käyttävien haluttomuus siirtyä biolääketieteellisistä mielentervfeydenhäiriömalleista kokonaisvaltaisiin biopsykososiaalisiin malleihin, johon syynä on usein mm. kokonaisvaltaisen koulutuksen puute
  • Mielenterveyteen keskittyvien terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen vahva biolääketieteellinen painopiste, mikä vaikeuttaa biolääketieteellisen  kulttuurin haastamista. Biolääketieteellinen painotus on merkinnyt, että sosiaaliset ja psykologiset terveydenhoidon sektorit ovat laiminlyötyjä, mikä johtaa investointien puuttumiseen kokonaisvaltaisempiin mielenterveyspalveluihin ja hoitoihin. Terveydenhoidon ammattilaisten vähäinen ymmärrys sosiaalisen, urbaanin, historiallisen ja kulttuurisen trauman käsitteistä. 
  • Historialliset väärinymmärrykset, mukaan lukien behavioristen käsitykset, joissa ajateltiin empatian ja myötätunnon vahvistavan huonoa käyttäytymistä.
  • Trauman laaja-alainen ymmärtämionen paljastaa ihmisluonteen julmat ja kieroutuneet piirteet, ja se haastaa koko maailmankatsomuksemme ja tämä vaikeuttaa traumatiedon hyväksymistä. 

Oma kokemukseni on, että lääketieteessä tunnutaan olevan päivä päivältä avoimepia myös traumatietoudelle ja -kokemukselle sekä moniammatilliselle ja -alaiselle yhteistyölle. Suuri laiva kääntyy hitaasti. Ehkä se on hyväkin, jotta sote-laivamme ei kaadu. 

Lähteet (7.7.2019):

(1)https://journals.lww.com/familyandcommunityhealth/Fulltext/2019/04000/Promoting_Health_Equity_Through_Trauma_Informed.3.aspx

(2) https://www.whijournal.com/article/S1049-3867(18)30550-4/fulltext

(3) https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/2380084418810218

(4) https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2590109519300023

(5) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30174829

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s