TIETOISKUJA

TIETOISKU 1

Hammashoitopelko hyvin usein ratkeaa itsestään, kun pääsemme parantavaan, empaattiseen ja hyväksyvästi läsnäolevaan ympäristöön.  Siksi on tärkeää valita hammaslääkäri oikein.

On luonnollista, että ihminen haluaa turvallista ja lempeää hoitoa.  Ei ole sairautta, että sinua saattaa ahdistaa, jos sinua ei kuunnella ja/tai sinulle ei anneta minkäänlaista kontrollia hammashoitotilanteesta. Tarvitset hyvän tunneyhteyden hoitohenkilökuntaan. Traumojen takia sinulta on kadonnut perusluottamus hoitoon, ja se voidaan palauttaa sinulle tavallisesti myötätuntoisesti läsnäolevan henkilökunnan kautta.

Ihminen on kummallinen eläin. Sillä on suuri taipumus uudelleen järjestää sisäistä kokemustaan myönteiseen suuntaan, kun se saa turvallisen toisen ihmisen  hyväksyvän läsnäolon.

Jokainen ansaitsee arvostuksen ja tuvallisen hoivaympäristön. Nykyään puhutaan traumainformoidusta hoitamista: lempeistä, turvallisista, parantavista ympäristöistä, joiden pitäisi kuulua kaikille.  Tällaisessa traumatietoisissa ympäristössä voivat kaikki potilaat mutta myös henkilökunta paremmin.

TIETOISKU 2

Hammashoitopelon takana on yleensä trauma. Miellämme trauman tavallisesti johonkin suureen katastrofiin, kuten terroritekoon tai luonnon mullistukseen. On myös pieniä traumoja, jotka muovaavat elämäämme. Pelkomme voi liittyä monenlaisiin suurempiin ja pienempiin elämänkolhuihin.

Amerikkalainen traumapsykologi Francine Shapiro luokittelee traumat kolmeen luokkaan. On Iso-T, joihin luetaan esimerkiksi luonnonmullistukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, terroristiteot.  On Pieni-T (vaikea hampaan poisto, epäonnistunut esiintyminen, varkauden kohteeksi joutuminen),  johon luetaan pienet elämänkolhut. Niistäkin voi kehkeytyä Iso-T, jos ympäristömme ihmiset mitätöivät kokemustamme.

Kolmantena on C-trauma, jossa pienet kolhut kasaantuvat.  Se voi olla lapsuuden jatkuvaa pientä kaltoinkohtelua ja välinpitämättömyyttä tai vaikkapa rasismin tai homofobisen käyttäytymisen kohteeksi joutumista.

TIETOISKU 3

Monet ajattelevat, että menneisyys on menneisyyttä, eikä sitä kannata lähteä kaivelemaan.  Tämä onkin usein totta. Mitätöimme lapsuuden kokemuksiamme, kun katsomme niitä aikuisen silmin.  Ilman myötätuntoisia, peilaavia, läsnäolevia ihmisiä, menneisyyden kaiveleminen voi olla uudelleen traumatisoivaa eikä se ole aina edes tarpeen.

Siksi sitä ei kannata lähteä, muuta kuin hyvin harkiten, ainakaan yksin kaivelemaan. ”Itse-hoidossa” kun ei ole kukaan muu vastuussa prosessista kuin sinä itse. Jotta tämän voi turvallisesti tehdä, täytyy sinun olla riittävän vahva.

Aina hyödymme toisen ihmisen kasvoista, koska ihminen on perustavaalatuisesti sosialinen, ja minuutemme syntyy ja kypsyy ihmissuhteissamme.  Terapia tai terapeuttinen ryhmä ovat turvallisin tapa aloittaa itsetuntemuksen – omien uskomuksien tutkiminen.

Menneisyytemme on kuitenkin menneisyytemme, ja se vaikuttaa meihin monin tavoin, joskus täysin tietämättämme. Se voi merkitä vaikkapa epäonnistuneita ihmissuhteita kerrasta toiseen, kun toistamme lapsuudessa oppimiamme toimimattomia uskomuksia ja käyttäytymismalleja.  Voimme juuttua ongelmiimme. Voimme siirtää vihaamme ja pelkojamme toisiin ihmisiin. Saatamme pelkojen lisäksi oireilla kehollisesti, ”psykosomaattisesti”.

TIETOISKU 4

Kun pelkäät, et ole kehossasi. Ihmiset, joilla on traumahistoria, kadottavat usein yhteytensä kehoonsa. Menemällä aisteihisi, palaat kehoosi ja tähän hetkeen.  Kehoon palaaminen mahdollistuu, kun koet ympäristön turvalliseksi.

Mieli suuntautuu aistielämyksissä pois huolestuneista ajatuksista ja asioiden vatvomisesta. Avain pelosta paranemiseen on juuri siinä, että uskallat olla taas kehossasi ja tässä hetkessä. Et ole kiinnittyneenä menneisyytesi tarinaan.

Kolmea ensimmäistä voit kokeilla myös hammaslääkärin vastaanotolla. Seuraksesi tarvitset hoitohenkilökunnan, joka ei analysoi ja määrittele sinua, vaan uskaltaa ja osaa jakaa kanssasi tämän hetken. Joskus tarvitset terapeutin apua, jotta uskallat palata kehoosi.

TIETOISKU 5

Tunnetilat ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat meitä kohden päämääriämme ja pois asioista, joita haluamme välttää. Niiden ei tarvitse kuitenkaan olla sattumanvaraisia, vaan on mahdollista löytää taitoja, joilla kykenemme ohjaamaan tunnetilojemme.

Meissä jokaisessa on tunnetermostaatti, jolla voimme säädellä tunteitamme tunteiden sietoikkunan sisäpuolelle, jossa meidän on hyvä tai ainakin siedettävä olla.  Kun olemme sietoikkunamme sisällä olemme kehossamme, olemme levollisia ja tässä hetkessä. Autonominen hermostomme ei ole hälytystilassa.

Hammashoitopelossa termostaatti on mennyt rikki. Rikkimeneminen ei ole ihmisen oma vika, vaan monet traumat,  sosiaaliset ja persoonalliset tekijät vaikuttavat sen rikki menemiseen. Myös taitamaton hoitohenkilökunta voi vahingoittaa tunnetermostaattiasi.

Tunnetilamme hyppivät sitten sietoikkunan ulkopuolelle ylivireyteen (autonomisen hermoston ylivireä kiihtymystila ahdistavine tunteineen, menet ”pois tolaltasi” ) tai alivireyteen (lamaantuminen, ”kuolleeksi tekeytyminen” ja dissosiaatio.

Termostaattia voi korjailla monin eri tavoin, mm. terapialla, luovalla tunneilmaisulla, meditaatiolla ja muilla kehomielimenetelmillä.

Kuvassa näet miten pelkäävälle tunnetilat hyppivät sietoikkunan ulkopuolella ja ei-pelkäävällä tunteet pysyvät sen sisällä. Olisi tärkeää, että osaat hoitohenkilöstöä tuella pysyä hoitotilanteessa ikkunan sisällä. Siihen tarvitset omaa tahtoa ja harjoittelua, mutta myös empaattisen hoitohenkilökunnan.

Mukaelma kuvasta Ogden ja Minton (2000)

TIETOISKU 6

Mielemme on kummallinen tietokone. Se luo jatkuvasti mielikuvia. Kun olemme pelkotilassa, mielemme luo kauhukuvia menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Vaikka puhutaan mielikuvista, vastaavia voi kokea kaikilla aisteilla. Voimme kuulla vaikkapa ääniä menneisyydestä.

Eheyttävät mielikuvat ovat mielikuvia, jotka liittyvät positiivisiin tunnetiloihin. Siksi kannattaa harjoitella rentoutumista ja mielikuvia, jotka liittyvät hyvään oloon. Aivomme ovat muovautuvat. Jos jatkuvasti pyöritämme aivoissamme kauhukuvia ja negatiivisia mielikuvia päässämme, ne polut vahvistuvat. Jos taas kelaamme turvallisuutta tuovia mielikuvia ja onnistumisiin liittyviä mielikuvia ne vahvistuvat.

Mikä mielikuva sinut saa rauhoittumaan? Se on resurssitilasi. Se voi olla vaikkapa mielen musiikkia, hengellinen mielikuva tai todellisen ihmisen läheisyyden mielikuva. Itselleni rauhoittava mielikuva on se, että näen itseni lepäämässä Jumalan kämmenellä. Parantavat mielikuvat ovat hyvin henkilökohtaisia kokemuksia. Valitse sellainen, joka sopii sinulle. Jotkut voivat kokea uskonnolliset mielikuvat vastenmielisinä.

TIETOISKU 7

Terveet oman identiteetin rajat on tärkeä osa mielenterveyttä. Vakavissa traumoissa rajoja kannattaa pohtia ja harjoitella yhdessä terapeutin kanssa.

Rajasi ovat voineet vahingoittua elämäsi varrella. Joku on tunkeutunut toistuvasti alueellesi, jolloin niistä on tullut joko liian vahvat (et päästä ketään lähellesi) tai liian heikot (et pidä puoliasi). Mikäli joku aikuinen, vanhempasi tai vaikkapa teveydenhuollon ammattilainen on satuttanut sinua vasten tahtoasi, hän on rikkonut rajojasi. Siksi joudut rakentamaan uudet sopivan vahvuiset.

Hammashoidossasi terveet rajat merkitsevät sitä, että uskallat sanoa hoitohenkilökunnalle, mitä toivot ja vaadit. Mikäli sinun tahtoasi ei kunnioiteta, valitse hoitohenkilökunta, joka sen tekee. Toisaalta terveet rajat merkitsevät myös sitä, että kunnioitat myös hoitavan hammaslääkärin rajoja. Et voi tietenkään oikutella miten vaan. Silloin rikot hänen rajojaan.

Mainokset